Koti-ikävä

Viime aikoina meinannut koti-ikävä hiipiä puseroon. Pitkän aikaa ollaan oltu kotosalla vaan, sairasteltu ja pyöritty lähialueen kulmilla. Lueskelen kavereiden menosta ja meiningistä Suomessa, ja tuntuu, että olisi jo aika mennä käymään. Pitää ihan koittaa muistuttaa itseään, että sitä muistaa Suomesta vaan ne mukavimmat asiat; perhe, kaverit, ihana luonto ja hevoskaverit. Onko kenties unohtunut, että kaikki kaverit on töissä viikolla ja kelikin on tosi talvinen. Ja se pimeys! Joku kirjoitti netissä, että ihanaa kun kello neljältä lähtee töistä kotiin, on ollut vielä havaittavissa valonpilkahdus, tai satunnaisesti myös aurinko. Siis what? Näinkö äkkiä sen pimeyden todellakin unohtaa? Nyt tuntuu, että miten olen ikinä voinut elää sellaisessa pimeydessä, ja osaanko arvostaa sitä, että meillä täällä saadaan valoa ja aurinkoa ympäri vuoden. Täällä tulee pimeä seitsemän aikaan illalla, joulukuussa se tuli viiden kuuden välillä, eli nopeasti mennään kesää kohden. No, ehkä odotamme Suomen lomallekin sitä kesää vaikka ikävä onkin.

Viime viikolla kävimme San Josessa lasten Discovery Museumissa ja sitten sunnuntaina Montereyssä. Discovery Museum olikin tosi kiva paikka tämän ikäiselle. Siellä oli vaikka minkälaista leikkipaikkaa, härveliä ja peliä, joista puoliakaan en ollut koskaan nähnyt ennen. Paikka vaan sattui juuri tuona päivänä olemaan vähän ruuhkainen, sillä päiväkotiryhmät ja koulujen retkeläiset sattuivat tulemaan paikalle samaan aikaan. Ja meidän neiti heittäytyy sangen ujoksi jos samalle vempaimelle on menossa yhtään isompi lapsi kuin hän. Ei auttanut, vaikka oli oma kaveri mukana näyttämässä vähän mallia. Mutta olihan siellä silti paljon tekemistä. Ja auta armias kun päästiin sinne vedenläträysaluelle, niin ei kyllä olisi haitannut vaikka pommi olisi räjähtänyt vieressä, siellä mentiin niin eri atmosfääreissä, että ei varmaan kuultu yhtään sanaa mitä äiti sanoi.

Työmaa-alue

Rummutusta...

Montereyn rantakaupungissa kiertelimme aamupäivän akvaariossa ja sitten ajelimme Pebble Beachille katselemaan maisemia. Pebble Beachin kuuluisan golf -kentän kulmilla kulkee 17-mile drive eli maisemareitti, jossa voi ihailla merta, luontoa, hylkeitä ja upeita taloja. Akvaario oli kuitenkin meille se päänähtävyys, sillä emme olleet käyneet siellä aikaisemmin. Lapsille se oli tosi mielenkiintoinen, ja heti ovella jo tulikin uusi sana jota on hoettu siitä reissusta asti eli KALA.

Tarkempia koordinaatteja Montereystä ja 17 mile drivestä, sekä lasten museosta löytyy toisesta blogistani Viinilaakson viemää. Käy sielläkin kurkkaamassa. Ja blogi on ehdolla paras USA -blogiksi SuperSaverin kilpailussa, joten käyhän äänestämässä.

Viinilaakson viemää 
Äänestys 

Sairastelua ja kokkailua

Täällä on sairasteltu viime päivät. Huoh! Niin tylsää ja väsyttävää. Torstaina alkoi viiltävä kurkkukipu, joka perjantain ja lauantain välisenä yönä kasvoi kuumeeksi ja yskäksi. Neidillä alkoi perjantaina nenä vuotamaan ja (koputan puuta) on päässyt toistaiseksi pelkällä nuhalla, ja siitä aiheutuvilla nukkumisvaikeuksilla. Sunnuntaina alkoi olla olo jo hiukan parempi, mutta haukkasin liian suuren palan, kun luulin, että maanantaina mennään jo normaalilla meiningillä. Maanantaina väsytti, yskitti ja joka liike oli ponnistus, josta seurasi hiki. Nyt tiistaina alkaa tuntua, että taudista olisi ehkä selätetty pahin. Neidillä on edelleen nenä tukossa mutta pääasia, että säästyisi muulta. Väkisinkin on mielessä käynyt, että olisko ollut syytä ottaa se flunssapiikki kumminkin joka lapsellakin on. Ehkä olisin päässyt helpommalla? Lapsen nukkumaan saaminen tukkoisen nenän kanssa on ollut yhtä painajaista. Kaikenlaisia konsteja on kokeiltu ja nyt viimeisenä lähtee toivomus, että PARANE NUHA, PARANE!

Joulun välipäivinä pidimme ystäväni kanssa kokkailu iltapäivän. Täällä on suosittua valmistaa ruokaa Crockpot slow cooker:lla eli haudutuspannulla jossa haudutetaan ruokaa hiljaisella lämmöllä pitkään. Aamulla vaan ainekset vuokaan ja pistoke seinään niin illalla on ruoka valmiina. Uusi villitys myös on tehdä valmiita ruokapusseja pakastimeen joiden sisältö sitten kumotaan Crockpottiin. Se onkin todella kätevää kaikille kiireisille ja pienten lasten äideille, jotka eivät ehdi keittiössä hääräämään kovin kauaa. Aika moni ruoka soveltuukin sellaiseen pakastukseen, joihinkin täytyy vielä lisätä nestettä tai muita aineita ruoanlaiton aikana. Me teimme tällä kertaa aika monta ruokalajia kerralla molemmille. Ihan hauska tapa viettää kaverinkin kanssa samalla aikaa.

Tässä on tulossa Orange Chicken ja Lime Cilantro Chicken. Sinne vaan
kanat ja mausteet pussiin ja pussin suu kiinni.

Mausteita Burgundinpataan.

Koko satsi. Vasemmalla pulled pork, burgundinpata ja sitten kanat.

Vuodenvaihde

Näin se vaan vuosikin vaihtui ja joulu on vietetty. Joulu meni mukavasti täällä meillä ja uusi vuosi kyläillessä. Jouluaattona meille kerääntyi kahdeksan aikuisen ja kolmen lapsen porukka. Syötiin hyvin ja joulupukkikin löysi kuin löyisikin perille. Täällä perinteenä on, että lahjat avataan vasta jouluaamuna, joten jätimme joitain lahjoja seuraavalle aamulle, samoin kuin joulusukkien sisällöt. Joulupäivänä ajelimme Livermoreen katselemaan jouluvaloja ja jatkoimme tietenkin jouluruokien syömistä.

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni baletissa. Joulun-
aikaan täällä perinteisesti esitetään Pähkinänsärkijä.

Välipäivinä saimme vieraita Utahista. Mieheni eno perheineen oli vierailulla lähistöllä ja kävi samalla piipahtamassa meilläkin. Olemme itse suunnitelleet, että toukokuussa voisimme ajella heille käymään. Ajomatka sinne Nevadan läpi on tosi pitkä mutta matkalla on paljon nähtävää. On autiomaata, vuoristoa ja ne kuuluisat suolatasangot joissa ajetaan kiihdytysajoja. Tarkoituksena tuolla reissulla olisi vierailla muutamassa kansallispuistossa. Moni sanoo, että esimerkiksi Bryce Canyon on melkein upeampi kuin Grand Canyon. Tietenkin myös Salt Lake Cityssä olisi kiva piipahtaa, sillä se on aivan määränpäämme vieressä. Pikkuisemme iso-isoäiti asuu Utahissa (tai tuplamummo kuten minä häntä kutsun), täytynee hänenkin luonaan ehtiä kyläilemään.

Uudeksi vuodeksi saimme kutsun tuttavaperheen luo kylään. Poksautimme kuohuvat, söimme ja valoimme tinaa. Oli mukavaa olla porukalla koossa vaikka varsinainen vuodenvaihde menikin sitten kotisohvalla. Näissä bileissä joka vieraalla oli yhtä pienet lapsoset joten kotiutuminen tapahtui jo varsin aikaisessa vaiheessa.

Uuden vuoden kunniaksi olen avannut uuden blogin joka keskittyy matkailuun Kaliforniassa, viineihin ja ruokaan. Jos sellaiset aiheet kiinnostavat, käy kurkkaamassa Viinilaakson viemää.

Hyvää uutta vuotta kaikille!