maanantai 10. kesäkuuta 2013

Iltakävely ja kuubalaisia makuja


Jokunen ilta sitten ajeltiin lähikaupunkiin Alamedaan. Käytiin paikallisessa panimossa ostamassa vähän tuliaisia Suomeen, ja sitten tehtiin kävelyretki rannalle.

Alameda on mukava, pieni rantakaupunki Oaklandin vieressä. Ihan tarkkaan ottaen, kaupunki on saarella, jonne ajetaan siltaa pitkin. Siellä on upeita vanhoja viktoriaanisia taloja, ja pitkä ranta jolta on meren yli näkymä San Franciscoon. Panimo jossa kävimme on satama-alueella, joka on tunnettu muun muassa Myytinmurtajat -televisiosarjan kuvauspaikkana. Siellä on kuvattu myös osia moniin elokuviin kuten esimerkiksi Matrixiin ja yhteen Mission Impossibleen.

Rantakadulla oli mukava kävellä näillä helteillä, sillä siellä on aina pieni tuulen vire. Lopuksi vielä käytiin syömässä kuubalaisessa ravintolassa.. nam, nam ja vielä kerran nam!




Mojito


Paistettua plantaasia, valkosipuliperunoita ja
katkarapua kookoskastikkeessa


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ja taas on sairasteltu


Nuha ja yskä alkoi pikkusella jo ennen meidän reissua Losin seudulle. Sieltä kun palauduttiin ryki jo mieskin. Käytiin varmuuden vuoksi lääkärissä tarkistamassa korvat, kun oma lääkäri on sitä mieltä, että niin on syytä tehdä aina flunssan aikana. Korvatulehduksia kun on ollut jo kaksi, ja meillä on pian edessä lennot Suomeen. Oma lääkäri oli kiireinen, ja tämä toinen lääkäri oli sitä mieltä, että lapsella ei mitään vakavampaa ole, ei edes korvissa.

Samaisena yönä heräsin kun neiti nukkui niin huonosti. Väsyneenä nostin hänet vaan meidän väliin, ja ajattelin, että ompas hän lämpimän tuntuinen. Unenpöpperössä panin tämän kuumien iltojen piikkiin (meidän talossa tulee välillä tosi lämmin), ja kun hän nukkuikin sitten aamuun asti, en siitä välittänyt sen kummempia. Seuraavan iltana sama homma. Lapsi oli kuin polttava hiili ja mittasin kuumeen, näytti mittari hurjat 40. Kääk! Kyllä on mennyt oman äidin opit perille; vaatteet pois, ikkunat auki ja nesteytystä. Kuumeen laskemiseen tarjoilin Tylenolia mutta sepä ei sitten enää onnistunutkaan. Siitä alkoi oksentaminen. Ensiapukeikkahan siitä sitten tuli taas kerran. Lapsi oksensi sielläkin vielä odotushuoneessa, ja se pani hoitajiin hiukkasen vauhtia. Siihen loppui odottaminen ja jonottaminen.

Täytyi kyllä ihailla sitä, miten ystävällisiä hoitajat jaksoivat olla vaikka ilta oli kuulemma kiireisin ja pahin pitkiin aikoihin. Tämäkin hoitsu poukkoili paikasta toiseen kun häntä huudeltiin kaikkialle, mutta kertaakaan ei tullut tunnetta, että meidät olisi unohdettu. Ensimmäiseksi annettiin kuumetta laskemaan molempia, Tylenolia ja Ibuprofeiinia. Hoitajat olivat huolissaan korkeasta kuumeesta mahdollisten kuumekouristusten pelossa. Välissä pahoinvointitabletti siksi, että lääkkeet pysyisi sisällä tällä kertaa. Lääkäri halusi vielä olla varma, että keuhkot on puhtaat ja välissä tehtiin nopea röntgen. Kuume alkoikin ihan vähäiseltään laskemaan, ja kun mitään pahempaa ei löytynyt, pääsimme lähtemään kotiin. Nytpä tiedetään tämänkin lääkecocktail korkeiden kuumeiden varalle, ja saimme reseptin pahoinvointitabletteihin. Kehotettiin tulemaan takaisin jos kuumetta on vielä lauantaina. Olihan sitä, mutta jotenkin ajattelin, että ei siellä sen kummempaa taaskaan tehdä, odotellaan maanantaita ja omaa lääkäriä. Ruoka kumminkin pysyi sisällä pienestä ripulista huolimatta ja juomakin maistui, kuume pysyi kurissa lääkkeillä ja yleisestä väsymyksestä huolimatta lapsi jaksoi välillä jopa leikkiäkkin. Sunnuntaina sitten alkoi pikkunäppylää nousta niskaan ja otsaan. Vanha kunnon vauvarokkohan se tietenkin oli. Kuume laski ihottuman alkaessa ja ihottuma kesti tasan sen kaksi päivää mitä kuuluikin. Jes, äidilläkin hyvä mieli kun toinen on terveempänä taas.

Hoitajilla oli muuten hauska idea lasten ilahduttamiseen. Saippuakuplapurkki ilmestyi taskusta juuri kun neidin alahuuli alkoi väpättämään.  Pikkusaippuakuplia oli jännää katsella jopa kuumeen sumentamilla silmillä. Samoin saatiin tarroja ja tällainen pikkuinen käsinukke. Kiitos taas hyvästä hoidosta!





sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Osa 2


Seuraava päivä valmistujaisjuhlien jälkeen meni uima-allasbileiden merkeissä. Aamupäivällä käytiin pikaisesti läheisellä oliivitarhalla ostamassa paikallisia oliiveja, ja sen jälkeen vetaistiinkin uikkarit päälle. Grillissä valmistuivat hodarit, hampurilaiset ja maissit. Mukava ja rento päivä. Illalla pelattiin vielä lautapeliä joka meillä oli mukana.

Maanantai -aamuna kaukaisimmat vieraat lähtivät ajelemaan takaisin Utahiin. Me muut hyppäsimme autoon ja ajelimme noin tunnin päähän katsomaan taas yhtä missiota. Siinä matkalla halusin pysähtyä näkemäni Route 66 -merkin kohdalle ottamaan siitä kuvaa. Paikalliset isäntämme eivät olleet edes ajatelleet, että ihan lähellä heidän taloa on tällainen "nähtävyys". He olivat kyllä nähneet, että merkki oli tien siltaan ilmestynyt, ja että parkkialueelle oli rakennettu jotain, mutta eivät olleet tienneet mitä. Parkkialueelta löytyikin yllätys; pätkä ihan alkuperäistä Route 66 joka oli aikoinaan unohdettu vuosiksi, mutta nyt kaivettu esiin. Samassa paikassa esiteltiin myös Missio viiniköynnöksiä. Viiniköynnöksethän ovat alunperin tulleet Kaliforniaan Euroopasta lähestystyöntekijöiden mukana, ja niitä on viljelty juuri näissä Missioissa joissa he asuivat. Näistä todella vanhoista missioköynnöksistä polveutuvia viiniköynnöksiä oli istutettu tänne Route 66 varrelle.




Tässä otetaan oikeaa tuntumaa alkuperäiseen Route 66



Olen käynyt aiemmin parissa muussakin missiossa joista löytyy kuvia blogin alkuvaiheilta. Näitä missioitahan on Kaliforniassa yhteensä 21, ja niiden historia on värikäs. Espanjalaiset lähetystyöntekijät rakensivat ne alunperin asuinpaikoikseen kunnes Meksikon hallitus lakkautti ne 1830 -luvulla. Nykyään niitä ylläpitää katolinenkirkko, ja ne ovat yksiä suosituimpia historiallisia nähtävyyksiä koko osavaltiossa. Lisäksi niissä on edelleen kirkollista toimintaa kuten messuja ja muita tapahtumia. Missio San Juan Capistrano, jossa nyt vierailimme, on perustettu 1776 Orange Countyyn. Tämä Missio on erityisen kuuluisa sinne joka vuosi palaavista pääskysistä. Me emme tosin niitä nähneet, vain pääskysen pesiä, mutta näimme sitäkin enemmän kolibreja ja suuria, kauniita perhosia. Tämä Missio oli mielestäni erityisen kaunis, ja paljon suurempi kuin aimmat näkemäni missiot. Mission suuri kirkko tosin tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1812 ja siitä on jäljellä vain upeat rauniot. Muita mission rakennuksia on restauroitu ja nykyinen kirkko on myös kaunis vaikkakin pienempi. Itse mission ulkopuolella on uudempi suuri kirkko jossa me emme käyneet.




 

Tästä Missiosta on alkanut Kalifornian viininviljely. Espanjalaiset toivat ensimmäiset viiniköynnökset nimenomaan tänne, ja viiniä tehtiin alla olevan kuvan rakennuksessa. Kuvassa myös sen aikainen viinisammio. Rakennuksen ulkopuolella oli myös keittiö. Raunioissa oli selvästi vielä nähtävissä uunien ja patojen paikat.






Tässä siihen aikaan rakennuksen sisällä olleessa sammiossa tehtiin viiniä.


Keittiö

Mission sisäpiha





Nykyisen kirkon sisältä

Vanhan kirkon rauniot

Kirkon kellot joista osa vaurioitui maanjäristyksessä. Vuonna 1969 pre-
sidentti Nixon vieraili paikalla ja soitti näitä kelloja.