lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulu


Taas on yksi joulu vietetty... vauvalle se oli se ihka ensimmäinen. Vietimme sen jälleen kerran miehen perheen luona Los Angelesin lähistöllä jonne ajelimme viikko sitten. Auto pursusi kaikenlaista pussia ja nyssäkkää, lahjoja ja leivonnaisia, ja vettä satoi lähes koko matkan. Vesisade täällä tarkoittaa lähes aina ruuhkaa ja onnettomuuksia joten normaalisti noin kuuden-seitsemän tunnin matkaan meni meillä kymmenen tuntia parin pysähdyksen kera.

Viikkoon mahtui kaikenlaista tapahtumaa, paljon iloa ja vähän suruakin. Perinteenä on että aattona  mennään enon vaimon siskon luokse illalliselle ja siellä avataan heidän antamat lahjat. Viime vuotinen terveyskuuri oli edennyt nyt astetta pidemmälle ja naiset söivät vain gluteenitonta ruokaa, joten joka vuotinen lasagne oli vaihtunut tacoihin. Vaikkei se ihan meikäläiselle tuttua jouluruokaa olekaan, tacot maistuivat kyllä hyvälle sillä onhan perheen isäntä itse meksikolainen. Mukava ilta päättyi valitettavasti ensiapuun kun mieheni vuosia syöpää sairastanut äiti kaatui tultuaan ulos meidän autosta ja mursi lonkkansa. Vaikka muut tuntuivat olevan jokseenkin tottuneilta hänen onnettomuuksiin ja sairaskohtauksiin, minua tämä tapahtuma kyllä järkytti hieman sillä olin itse ihan vieressä kun hän kaatui. Kovasti harmitti myös se että hän ei ehtinyt tavata ensimmäistä lapsenlastaan kuin yhden illan ajan. Vauva on alkanut vähän vierastamaan eikä suostunut edes olemaan mummon sylissä tuona ensimmäisenä iltana, ja en tohtinut lähteä vauvelin kanssa sairaalavisiiteille varsinkin kun kovasti on ollut keukokuumetta liikkeellä. Toivotaan että mummo paranee nopeasti ja muistaa ottaa nyt leikkauksen jälkeen rauhallisesti.

Jouluaamuna tarkistimme sitten joulusukkamme ja avasimme muut joululahjat enon kotona. Varsinainen jouluillallinen sisälsi kalkkunaa, kinkkua, perunamuusia, monenlaisia kasvislisukkeita ja kurpitsaleipää. Jälkiruokana on aina erilaisia piiraita (kurpitsa-, suklaa- ja kirsikkapiirasta) ja itsetehtyjä monenlaisia pikkuleipiä...nam nam!









Loppuviikkoon mahtui vielä sukulaisvierailu vuoristoon vauvamme iso-isoisää katsomaan (odotettu neljän sukupolven yhteiskuva jäi nyt valitettavasti ottamatta), paljon lautapelejä ja syömistä, sairaalassa olevan mummon asioiden hoitamista ja retki tervahaudoille josta kerron lisää myöhemmin. Kotimatkalla saatiinkin sitten valkea joulu kun vuoriston ylittävällä Grapevine -tiellä satoi lunta!




Toivottavasti kaikilla oli mukava ja onnellinen joulu!

perjantai 14. joulukuuta 2012

Tonttu hyllyllä


Joululahjoja etsiessäni törmäsin hauskaan uuteen jouluperinteeseen. Itseasiassa löysin tästä alunperin vinkkiä eräästä lukemastani blogista (kiitosta vaan) ja ajattelin aloittaa perinteen meilläkin.

"Elf on the shelf" on tonttu joka ilmestyy aina joulukuun 1. päivä lapsiperheen kotiin. Se istuu lastenhuoneen hyllyllä tai on jossakin muualla talossa. Joka yö (eli kun lapset menee nukkumaan) se lähtee kertomaan joulupukille ollaanko talossa oltu kiltteinä, ja palaa aamulla takaisin. Kun lapset heräävät aamulla, on tonttu aina eri paikassa ja sitä pitää etsiä. Se roikkuu välillä joulukuusesta tai voi olla pöydässä syömässä vaikka aamupuuroa.

Meillä ei vielä tontusta ymmärretä mitään joten paketoin sen joulupaperiin, harmikseni en ottanut siitä ensin kuvaa tänne blogiin. Kokeillaan sen toimivuutta sitten ensi vuonna. Tonttuja on kahta versiota, pienempi tonttu ja isompi pehmeä tonttu. Mieheni mielestä pikkutonttu näytti pelottavalta joten päädyin pehmotonttuun.  Tästä voit kurkata miten luovia muut tontun omistajat ovat olleet.

No löytyihän kuva amerikan sukulaisilta... siellähän se tonttu roikkuu.



maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulujuhla


Tänään vietettiin Suomikoulussa joulujuhlaa. Vaikkei meidän pieni muskarilainen juuri juhlasta ymmärtänytkään niin oli kuitenkin kiva olla mukana. Joka toinen viikko kokoontuvassa Suomikoulussa on n. 115 lasta iän mukaan jaettuna omissa ryhmissään joissa leikitään ja lauletaan. Ymmärtääkseni isommat lapset myös askartelevat. Vanhemmille se on paikka viettää lasten kanssa yhteistä aikaa mutta myös tavata toisia suomalaisia.

Pääsihän sitä ihan joulumielelle kun näki lasten esittämänä jouluevankeliumin ja kuuli tuttuja lasten joululauluja. Jokainen ryhmä myös esitti pienen esityksen. Meidän esityksessä lähinnä aikuiset lauloivat ja lapset heiluttivat kulkusia, mutta pääasia että oli hauskaa. Esityksen jälkeen jokaisesta ryhmästä otettiin yhteiskuva. Paikalle tuli myös joulupukki joka antoi pienen lahjan joka lapselle. Juhlan kohokohta lienee ollut tarjoilu johon kuului glögiä (lapsille mehua), lasten koristelemia piparkakkuja, pullaa, joulutorttuja ja mandariineja. Nam! Näistä glögi, tortut ja suomalaistyylinen pulla ei tule täällä ihan joka päivä vastaan. Glögiä saa joulun aikaan Ikeasta ja World Market -nimisestä kaupasta, ja pullaa ja torttuja toki saa itse tekemällä. Piparkakkuja näkee kaupoissa silloin tällöin ja valmista taikinaakin joulun aikaan, mutta kaikki eivät aina maistu ihan samalle kuin mihin me olemme tottuneet. Itse leivoin 50 kanelipullaa juhlaan, samalla sain tehtyä pullaa vähän jouluksi pakastimeenkin.

Toisin kuin viime jouluna aikaan, tänä jouluna näyttää näitä "pikkujoulujakin" meillä olevan. Seuraava onkin sitten meidän kaveriporukan ihan oma ensi lauantaina täällä meidän kotona.


Lasten koristelemat piparkakut.





Meidän pikku-tonttu.



torstai 6. joulukuuta 2012

Ulkosuomalaisen itsenäisyyspäivä


Suomi täytti tänään 95-vuotta.. onnea ihana Suomi! Mekin täällä juhlistettiin itsenäisyyspäivää mamma-porukalla. Aamulla kaikkia ruuhkia uhmaten ajoin vauvelin kanssa kaverille jossa oli jo viritelty telkkarit valmiiksi linnanjuhlien katsomista varten. Tarjolla oli aamupalaa ja kaikenlaista hyvää kotimaasta muistuttavaa kuten glögiä, korvapuusteja ja Fazerin sinistä. Mukava aamu juhlapukuja ihmetellen, kaikenlaisista asioista höpötellen ja nameja mutustellen.





sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Jiiiihaaa!



Tulipas sitten testattua perjantai-illan ratoksi meidän oma paikallinen nimeltään Saddle Rack josta minulla ei ollut minkäänlaista tietoa ennen keskviikkoa. Ihan lähellä meitä, keskellä melkein "ei mitään" eli erilaisia varastohalleja kaikkien kauppojen takana, on yksi Bay Area:n suosituimpia country -baareja. Siis jiiiiihaaaa, ei muuta kuin mammoille bootsit jalkaan ja stetsonit päähän, ja menoksi.

Matkassa oli neljä ihan tuoretta äitiä joten bilettäminen on päässyt tällä porukalla hiukan ruostumaan, mutta tässäpä oli paikka joka ei jätä ketään kylmäksi. Oikein harmittaa että en ole osannut viedä meidän suomalaisia vieraita tänne. Tosi moni oli pukeutunut country -henkisesti lännenhattuihin, bootseihin tai ruutupaitaan, ja tanssilattialla mentiin discotanssin lisäksi rivitanssia koko ilta. Alkuillasta voi myös osallistua ilmaiseksi rivitanssin opetukseen, mutta suurin osa näytti vain liittyvän rivitanssiporukan jatkoksi opettelemaan kuvioita vaikka homma ei todellakaan ollut kaikilla hallussa. Ei myös meilläkään mutta sehän ei menoa haitannut. Ja hauskaa oli!

Baarin yhdestä nurkkauksesta sai ostaa maalaistyyliin tehtyjä corn dogeja, hot dogeja ja hampurilaisia kun taas toisessa nurkassa oli vanha hammaslääkärintuoli johon rohkeimmat menivät juomaan shotteja. Tuoli kallistettiin makuuasentoon ja eikun pullosta suoraan kurkkuun kirkasta viinaa, huh huh. Kolmannessa nurkassa oli mahdollisuus ratsastaa mekaanisella härällä. Sen verran ärhäkkään näköistä oli härän meno että meitä ei sen selkään saanut. Keskityimme enemmän kuuntelemaan country -bändiä ja pistämään jalalla koreasti. Harmi vaan että jostain syystä mielessä ei juurikaan käynyt valokuvien ottaminen.. no, ensi kerralla sitten. Olipa hauskaa käydä vähän tuulettumassa!


Rivissä mennään...

lauantai 1. joulukuuta 2012

Blogi jatkuu


No niin, viisaammat ovat nyt kertoneet  miten pystyn edelleen jatkamaan blogia tässä samaisessa osoitteessa vaikka kuvatila tulikin täyteen (kiitos vinkistä!) eli päätin pysytellä tässä vanhassa tutussa osoitteessa. Anteeksi sekaannus jos joku on ehtinyt tallentamaan jo uuden blogin osoitteen. On niin paljon helpompaa jatkaa tutussa paikassa kun kaikki asetukset ym. on valmiina. Vastaan tässä vielä haasteeseen uudelleen jonka ehdin jo postata uuteen osoitteeseen.


Vastaan tässä saamaani blogihaasteeseen. Kiitos siitä Jersey_girl!

Lempinumero: 2, en tiedä miksi, jotenkin kaikki parilliset numerot tuntuu paremmilta
Alkoholiton lempijuoma: vesi, aamuisin kahvi
Lempieläin: Hevonen
Facebook vai Twitter: Facebook, tutustuin siihen ennen Twitteriä enkä ole jaksanut montaa eri tiliä pitää pystyssä
Intohimoni: Varmaankin hevoset. Harrastus alkoi ratsastamisesta josta siirryin raviurheiluun ja vuosia myöhemmin takaisin ratsastamiseen. Heppat ovat aina olleet tavalla tai toisella elämässäni.
Suosikkiviikonpäiväni: Sunnuntai. Silloin on perheen yhteistä aikaa eikä kenelläkään ole kiire.
Suosikkikukka: Ihastuin häiden alla tumman burgundin väriseen kallaan joka oli sitten hääkukkani.

Haaste tulee jakaa 5:lle seuraamalleni blogille eli haastan seuraavat blogit vastaamaan:
Happiness is
Elämää, ei sen enempää
Urbaanin maalaisen elämää
The Sugar Antilope
Tuulian tupa

Päivän kuulumiset



Pikku-neiti kävi viime viikolla 4kk tarkastuksessa lääkärissä. Strategiset mitat tässä vaiheessa; pituus 66 cm ja paino 6405g. Pituus käyrässä tyttö on 95% omiin ikäisiinsä nähden eli aika pitkä kaveri. Painossa 59%. Lääkärin tarkastus meni sitten mukavasti kiukutellen ja huutaen siihen saakka kunnes neiti sai taas vaatteet päälle. Sitten tietenkin uusi huutokohtaus rokotustenlaittovaiheessa. Hoitajakin vähän ihmetteli kun yleensä on saanut iloisen ja hymyileväisen potilaan. No, aina ei vaan jaksa hymyillä. Samalla todettiin myös atooppinen ihottuma joka taisi puhjeta silloin Suomen reissun jälkeen. Olen jostakin lukenut että ilmanmuutos voi olla syynä sen puhkeamiseen herkkäihoisilla. Toivottavasti pysyy kurissa hydrokortisonilla, ainakin se näyttää tepsivän.

Itsekkin kävin sitten lääkärin vastaanotolla. Synnytyksen jälkeen jossain vaiheessa huomasin että pikkusormessani oli pieni kolo ja ajattelin että sinne on mennyt tikku. Ei sieltä mitään tikkua kuitenkaan löytynyt ja kolo alkoi laajenemaan pieneksi rakkulaksi jonka sisälle kertyi verta. Pari kertaa sen puhkaisin ja kävin sitten lääkärissä joka kertoi sen olevan tavallaan eräänlainen kysta, virallinen nimi oli sen verran moni mutkainen että meni ohi. Sillä hetkellä rakkula näytti kuivalta ja päätettiin että tulen takaisin Suomen matkan jälkeen ettei minun tarvitse matkustaa tuppo kädessä. Olin tietenkin saamaton enkä varannut aikaa heti, ja lääkärille oli parin viikon jono, joten sormi alkoi näyttämään aika pahalta. Verta valui ihan koko ajan. Lopulta se sormen sisältä ulos tunkeva lihanpala vihdoin poistettiin. Yöks, niin lääkäri sanoi, että liha sieltä kasvaa ulospäin. Ensin puudutus, sitten terällä viillettiin irti (shave) ja sitten poltettiin reikä umpeen laserilla. Tosi nopeaa! Lääkäri kertoi sen olevan ihan yleinen raskauteen liittyvä rakkula joka joskus ilmestyy kun ihoon tulee haava. Kiitos hormoonit! Se saattaa myös tulla takaisin ja joudun sitten taas menemään poistattamaan sen. Nyt se on kuitenkin poissa tällä erää. Samassa kädessä on myös muuten jännetupintulehduksen serkku, rannekanavan tulehdus. Mitä tästä siis opimme? Lapset kannattaa tehdä heti nuorena eikä tällä tavalla ikäloppuna!

Puudutus oli muuten taas viimosen päälle. Lääkäri sanoi sen kestävän 2-3 tuntia. Olin siellä klo 12 ja kello seitsemän illalla ei sormessa vieläkään ollut tuntoa.