perjantai 28. syyskuuta 2012

Kusti polkee...


Täällä on tämän vuoden aikana ollut paljon esillä kuinka huonosti valtion postilaitoksella menee. Ihmisethän eivät tänä internet -aikana enää kirjoittele kirjeitä tai postittele kortteja niin kuin ennen. On ollut puhetta siitä tarviiko postia jakaa 6:na päivänä viikossa kuten nyt, ja postin jakeluaikoja on pidennetty. Lisäksi postissa on tehty joitain typeriä päätöksiä joista viimeisimpänä esillä oli Simpsons -ikimerkkien painaminen. Merkkejä painettiin niin paljon, että kun viime keväänä postimerkin hinta nousi, miljoonia ikimerkkejä jouduttiin tuhoamaan sillä niitä ei saatu enää myytyä. Postillahan on myös täällä kilpailijoita toisin kuin Suomen postilla mikä vaikeuttaa sen ahdinkoa.

En ole ollut perin vaikuttunut täkäläisen postin toiminnasta. Jo sinä aikana kun asuin Suomessa ja postittelimme viisumipapereita edestakaisin, ihmettelimme toimitusaikojen eriäväisyyttä. Vaikka välillä kirjeet menivät perille viikossa, kuten posti lupaa, meni niiden perille saamisessa välillä kolmekin viikkoa (tämä oli pikakirje). Tosin enhän voinut tietää kummassa päässä homma tökki ja sama epäjohdonmukaisuus tuntui olevan kummastakin maasta lähetetyillä kirjeillä. Lisäksi täällä postikonttorissa asioiminen tuntuu olevan välillä ihan painajaista. Virkailijoita on yleensä töissä kahdesta kolmeen ja jono ulos asti. Kannattaakin aina miettiä tarkoin mihin kellonaikaan postiin menee jollei halua seisoa jonossa tunteja.

Viimeisimpänä olen tullut oppimaan että kukaan ei täällä ole kuullut kirjesalaisuudesta. Tai jos sellainen on, siitä ei ainakaan kukaan tiedä toisin kuin armaassa Suomen maassa jossa voit aika hyvillä mielin luottaa että kirjeesi menee perille yhtenä kappaleena. Viimeisen parin kuukauden aikana olen lähettänyt kolme kirjettä jotka oli matkan aikana aukaistu, yksi kappaleiksi repiytynyt. Niitä voi olla enemmänkin sillä kaikki ehkä eivät ole kertoneet meille asiasta. Ensiksi ajattelin että ne ovat vain repeytyneet auki lajittelukoneessa sillä en ole käyttänyt kaikissa standardin kokoista kirjekuorta. Olen kyllä silloin aina laittanut enemmän postimerkkejä kuoreen kuten kuuluukin, mutta silti yksi kuorista oli lyöty koneeseen joka oli repinyt sen sisältöä myöden kahtia. Sekä äitini että mieheni äiti kuitenkin kertoivat että heille saapuneet kirjeet oli siististi avattu päästä, niistä jälkimmäisestä olivat kadonneet myös sen sisällä olleet valokuvat ja syntymäpäivälahjaksi tarkoitettu lahjakortti. Tänään pieni tyttäremme sai isoisoisältään kirjeen joka oli selvästi avattu kuoren päästä. Onneksi sen sisällä ollut kortti ja shekki olivat tallella, sillä shekkiähän ei voi kukaan muu lunastaa. Aloin jo miettimään onko tämä kirjevaras oma postinkantajamme tai joku omassa postikonttorissamme, sillä koskaan aiemmin kirjeilleni ei ole käynyt näin. Ja palautetta aion asiasta antaa, se on varmaa, vaikka tuskin asialle siellä mitään tehdään. Pitää varmaan ostaa jatkossa kirjekyyhkyjä jos haluaa kirjeet perille avaamattomina.



maanantai 17. syyskuuta 2012

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ei mikään tavallinen hämähäkki...


...vaan ihan oikea mustaleski oleskeli tänään talomme ovessa ja kaiken lisäksi vielä sisällä. Grr... ei naurata, nyt kun vauvakin makoilee välillä leikkimatollaan lattialla. Kai sitä pitänee alkaa tarkistamaan kengät myös ennen kuin jalkaansa vetaisee niin kuin usein kehotetaan, mieheni kyllä sanoi että 10 vuoden talossa asumisen aikana tämä on ensimmäinen leski-lukki jonka on nähnyt sisällä. Ei kun huomenna Homedepot:iin eli paikalliseen K-rautaan ostamaan hämähäkkien tappo sumutteita joilla koko talon saa sumutettua kerralla.



perjantai 7. syyskuuta 2012

Muovipussien luvattu maa


Kävimpä taas taannoin ruokakaupassa ostoksilla ilman omia kangaskassejani. Näin vuosienkaan jälkeen, en pysty lopettamaan paikallisen muovipussikulttuurin ihmettelemistä.

Kaupoista saatavat muovipussit ovat ihan onnettomia suomalaisiin sisariinsa verrattuna. Ne ovat niin ohuita ja sangat niin kestämättömiä että se lienee syynä siihen että pusseihin pakataan aina vain muutama tavara. Sehän tietysti tarkoittaa sitä että kotiin tullessa ihan normiostoksistakin on kertynyt jo monen monta kahisevaa pussukkaa. Yleensä sanon ettei esimerkiksi gallonan maitokanisteria tarvitse laittaa pussin, siis eihän pussi edes kestä sen painoa kunnolla. Ruokakaupassa nimittäin tavaroita ei suinkaan pakkaa asiakas, vaan tavarat pusseihin laittaa joko myyjä tai erillinen pakkaaja. Ennen kuin kysytään että tarvitko apua tavaroiden autolle viemisessä, hän toki yleensä kysyy haluatko paperi- vai muovipussit. Olen tullut siihen tulokseen että muovipusseille on enemmän käyttöä kotona. Niitä voi käyttää roskapusseina tai koirankakkapusseina, ja ne voi laittaa aina kierrätyslaatikkoon jos niitä on ylimääräisiä.

Onneksi jotkut kaupungit, kuten lähikaupunkimme San Jose on lopettanut muovipussien käytön kokonaan kaupoissa. Toivottavasti muutkin kaupungit seuraavat perässä niin että ihmiset täälläkin oppivat omien ostoskassien käytön.