keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Valmistautumista


Pikkuhiljaa on alettava valmistautumaan uuden perheen jäsenen tuloon. Olen vitkutellut kaiken vauva -tavaran ostoa, ihan kuin liian aikaisessa valmistautumisessa olisi jotenkin huonoa karmaa. Mutta pakkohan sitä on jotain tehdä etukäteen ettei sitten viimeisenä kuukautena tarvitse lyllertää kesähelteessä pitkin kauppoja. Täällähän ei tietenkään tunneta äitiyspakkauksia kuten Suomessa ja tuskinpa vaan perinteistä "baby shower" -juhlaakaan tulee kun en ihan hirveästi vielä amerikkalaisia ystäviä ole saanut. Joitakin pikkujuttuja olen suomalaisystäviltä täällä saanut mutta nyt tällä viikolla ajattelimme tehdä pikkushoppailureissun mieheni kanssa vauva -teemalla.

Ostimme maalia että saamme yhden makuuhuoneista siistittyä vauvan huoneeksi, ja kävimme vähän katselemassa sänkyjä ja vaunuja. Päädyimme vielä kuitenkin ostamaan vähän pienempää tavaraa kuten setin vastasyntyneen vaatteita, ja setin joka sisälsi lakanat, peiton ja pehmusteet häkkisänkyyn. Koska emme tiedä onko tulossa tyttö vai poika, päädyimme valitsemaan vaaleanvihreän setin jossa on kivoja apinoita. Täällä onkin aivan ihania erilaisia settejä koko lastenhuoneen koristeluun eri teemoin. Ostin vielä samaan sarjaan kuuluvan viltin ja apinakuvioita seinään laitettavaksi.

Lisää kuvia kunhan huone joskus vähän valmistuu ja saa maalia pintaan. Tässä kuitenkin pari kuvaa ostoksista:



Apinoita.


Sammakko! Kyllä nämä vastasyntyneen vaatteet
on niin pieniä että ei hyvänen aika!


torstai 22. maaliskuuta 2012

Kaukalon laidalla

Maanantaina pääsimme ystäväni kanssa seuraamaan NHL -peliä San Jose Sharksien kotihalliin.

Hallille on meiltä kotoa vajaa 20 minuutin matka ilman ruuhkaa mutta onnistuin taas kerran kuluttamaan matkaan melkein tunnin. Olin melkovarma että olisin osannut paikalle ilman navigaattoria, mutta varmuuden vuoksi ajattelin että se on hyvä olla päällä koska olimme sopineet tapaavamme jäähallin ovella puoli tuntia ennen pelin alkua. Navigaattori antoi kuitenkin ihan erilaisen reitin kuin puhelimen karttaohjelma (joka muutenkin kuulosti paremmalle) ja väitti ettei kyseistä talonumeroa ole lainkaan kadulla jolle olin menossa. Niimpä päätin suunnistaa puhelimen avulla paikalle, jota en yleensä koskaan tee koska ohjeiden lukeminen ajaessa on tosi vaarallista. Reitti meni tietenkin kaikista pahimpia ruuhkateitä pitkin ja tottakai siellä ruuhkassa istuessani huomasin että bensavalokin alkoi palamaan! Lopulta näin jo jäähallin sillan toisella puolella mutta yllätys yllätys, sillan päällä tie erkanikin kahdeksi tieksi eikä puhelin ollut tästä maininnut mitään. Hätäpäissäni valitsin tietenkin juuri sen väärän tien joka vei minut takaisin ruuhkaan...blaah! Päätin hypätä seuraavasta exitistä ulos ja pysähdyin laittamaan tiedot uudestaan navigaattoriin, nyt se sanoikin hallin olevan ihan lähellä mutta painoin ehkä vahingossa jotain kohtaa joka muutti karttanäkymän niin isoksi kaupunkikartaksi ettei siitä näe minne suuntaan seuraavaksi käännytään..murr! Suunnistin kuitenkin sen puheohjeiden avulla perille ja olin siellä vieläpä ennen määräaikaa.

Mitä opimme siis tästä: Jos kerran tiedät jo minne mennä unohda kartat (paitsi ehkä navigaattorin reitti olikin eri koska se välttelee ruuhkakohtia), osta parempi navigaattori (koska nyt on moneen kertaan todettu että TomTom tekee mitä sattuu ja hankala käyttää) ja lähde aina hyvissä ajoin niin kuin minä..yay!


Shark Tank eli sharksien kotihalli San Josessa

Sharksien jäähalli eli "shark tank" kuten täällä sanotaan, oli kyllä ihan hieno. Aulassa oli myynnissä tietenkin fanituotteita, ruokaa ja juomaa joka kulmalla. Pelissä oli muistaakseni noin 17 200 katsojaa ja lähes kaikki olivat pukeutuneet sharksien pelipaitaan. Me tietenkin kannustimme suomalaispelaajia ja näimme paikalla muitakin Suomi -paitoja. Nyt olikin hiukan vaikea valita kumpaa joukkuetta kannustaa kun Sharkseissa pelaa yksi suomalainen ja se on meidän kotijoukkue, kun taas vastajoukkueessa eli Anaheim Mighty Duckseissa pelaa useita suomalaisia muunmuassa Saku Koivu ja Teemu Selänne.






Make some noise!

No niinhän siinä sitten kävi että suomalaiset eivät tehneet yhtään pistettä ja Ducksit voitti. Mutta ei se mitään, oli silti mukavaa käydä pelissä!



Teemu





Erätauon ohjelmaa.


This is sharks territory!


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Sataa, sataa ropisee

Koko viikon on satanut vettä. Ennen sitä täällä jo iloittiin kevään tulosta, kukkivista kukista ja shortsi -keleistä mutta sitten iski takatalvi. Koko talvihan täällä on odotettu vesisateita mutta niitä ei vain ole tullut. Nyt ne tuli ja kaikki on kaaoksessa. Pieni suomalainen jaksaa ihmetellä miten vesisade (jota niin hartaasti ensin on odotettu) voi aiheuttaa tällaisen kaaoksen. Kun Suomessa sataa, niin se sataa, ei se ole sen kummempaa. Silloin pannaan kumpparit jalkaan ja elämä jatkuu.

Koko tämän viikon on tuntunut ettei mitään muita uutisia ole uutiskanavilla ollut kuin "storm" eli myrsky. Ensinnäkin, Suomessahan tämä olisi vesisade, myrskyt on sitten asia ihan erikseen. Täällä melkein kaikki sää missä aurinkoa ei näy on myrskyjä. Tämä niin sanottu myrsky on nyt aiheuttanut kolareja, liikennetukkoja ja sähkökatkoja. Puita on kaatuillut teille ja talojen päälle, ja talot joita on rakennettu kallion kielekkeille ovat tietenkin vaarassa jos maa alla pettää. San Franciscossa ja Santa Cruzissa jaetaan ilmaisia hiekkasäkkejä.

Pahimmat sateet ovat osuneet San Franciscoon ja sen yläpuolelle, ja vuorille on satanut tosi paljon lunta. Me täällä Piilaakson kupeessa lahden tällä puolella olemme säästyneet pahimmalta mutta sen verran vettä täälläkin on tullut, että en tiedä onko täällä vieraileva Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb päässyt kuuluisille juoksulenkeilleen. Keskiviikkona ajelin eräälle tuttavalleni kahville ja näin matkalla 3 onnettomuutta vaikka vesisade oli ihan pientä tihkua. Ihmiset eivät vaan kertakaikkiaan osaa ajaa yhtään hitaampaa kuin mitä rajoitus on, eikä ehkä tiedetä mitä tarkoittaa vesiliirto. Kiilaillaan toisten eteen ja kurvaillaan exit -ramppeihin tuhatta ja sataa. Kuusikaistaisen freewayn keskellä kun ei ole ojia minne vesi pääsisi joten se jää jokaiseen pieneenkin uraan killumaan, samoin asfaltti muuttuu liukkaaksi. Mutta eihän se haittaa kun kaikilla on kiire.

Ensi viikon sääkartalla näkyi taas jo muutamana päivänä aurinkoa. Ehkä nyt viimeisetkin kukat puhkeavat kukkaan ja Kalifornian kultaiset kukkulat ovat muuttuneet vihreiksi. Vihreys on yksi asia mitä täällä Suomesta kaipaa. Kaikki on kesällä kuivaa ja keltaista. Ehkä se kesä sitten kohta alkaa!

Minun lempparikukat meidän pihalta (ja kuten kuvasta näkee, myös rikkaruohot tykkäävät keväästä):




torstai 15. maaliskuuta 2012

Cirque du soleil

Viime sunnuntaina kävimme katsomassa San Jose:ssa Cirque du soleil näytöksen. Tämä "aurinkosirkus" on lähtöisin alunperin Kanadasta ja sillä on useita eri show:ta kiertueilla ja joitakin pysyviä esityksiä pääasiassa Las Vegasissa. Esityksissä ei käytetä eläimiä vaan niissä korostetaan ihmistaitoja. Mukana on kaikenlaisia akrobaatteja ja esiintyjiä, sekä useimmiten myös laulajia. Kaikki esitykset on sidottu kauniisti ja vauhdikkaasti yhteen musiikin avulla, eikä mukana ole tavallisen sirkuksen tapaisia välispiikkejä.

Olen nähnyt aiemmin Las Vegasissa Cirque du soleil - Viva la Elvis. Se oli aivan mahtava musikaalia muistuttava ja paljon tanssia sisältävä esitys. Tällä kertaa olimme katsomassa Cirque su soleil -Totem joka taas oli enemmän sirkusmainen ja sisälsi paljon akrobatiaa. Sen teemana on kertoa evoluution tarina. Esitys oli taas kerran hauska ja tosi hieno. Niin hieno, että vauvakin innostui potkimaan oikein kunnolla masussa, liekö kuullut musiikin tai tuntenut jotain värähtelyä. Tästä voi käydä kurkkaamassa Totem -mainosvideon.

Viime kesänä olin mukana järjestämässä Kokkola Operan kesäoopperaa joka esitettiin sirkusteltassa. Ooppera oli huikea menestys ja mahtava kokemus, mutta pakko sanoa että sirkustelttaa ei voi kyllä ikinä verrata tähän telttaan jossa tämä sirkus esitettiin. Ennen varsinaista esitystelttaa oli yksi Vip -teltta ja kaksi myyntitelttaa joissa myytiin ruokaa, juomaa ja fanituotteita. Teltta oli mahtavan kokoinen kun kaikki nämä yksittäiset teltat olivat toisissaan kiinni ja niissä pääsi kulkemaan ilman menemättä ulos. En tiedä paljonko esitykseen mahtui katsojia mutta se näytti olevan viimeistä penkkiä myöden täynnä.






Esityksen aikana ei tietenkään voinut kuvata
mutta sain napattua tämän huonosti onnistuneen
kuvan juuri ennen sen alkua.

Kuulin että Cirque du soleil on ensi syksynä tulossa Suomeenkin ja liput ovat jo myynnissä.  Ne joilla on mahdollisuus mennä katsomaan niin voin lämpimästi suositella. Esitys on Michael Jackson: Immortal World Tour, eli paljon musiikkia on tiedossa!



maanantai 12. maaliskuuta 2012

Vielä pari kuvaa...

Nyt on jo viikko oltu kotosalla täällä "kylmässä" Pohjois-Kaliforniassa. Ja eihän täällä oikeasti mikään kylmä ole, mutta Havajin trooppiseen ilmastoon verrattuna on. Illalla pitää vetaista pitkähiaista pusakkaa päälle jos lähtee ulos ja rantasandaalit sai laittaa takaisin kaappiin..nyyh. Parina päivänä on kyllä ollut tosi lämmintä ja meidänkin nektariinipuuhun oli tullut matkan aikana kukat, että kyllä se kevät on täälläkin jo. Toisaalta en kyllä odottakaan täällä mitään helteitä koska ilma täällä on silloin jotenkin kuivan kuuma, eikä meidän takapihalta aukea snorklausparatiisi vilvoittavine vesineen kuten Havajilla.

Tässä vielä pari kuvaa matkalta ja sitten on aika unohtaa se seikkailu, ja alkaa odottamaan uusia...


Niitä lintuja oli hotellillamme ihan joka puolella...


... ja kesyjä sellaisia.


Mieheni osaso kertoa että tämä puu on nimeltään "pullo-
harjapuu" mutta ei tiennyt miksi... ennen kuin muisti Suo-
mesta tänne raahamani pulloharjan. Niitä en ole nähnyt tääl-
lä myynnissä missään mutta puun ovat kyllä osanneet nimetä.


Lisää lintuja...


...ja rapuja...


...ja lintuja. 


Päivän välipalana oli aina tuoreita hedelmiä.


Pieniä gekkoja vilisteli aina siellä täällä...


...ja niistä sai ikuisia ystäviä jos niitä ruokki. Lemppari-
kahvilassamme oli gekkoille oikein katettuna oma pöytä.




Aloha!

Tähän päättyy raportti Havajilta, on aika siirtyä takaisin arkeen. Mahalo vaan kaikille!

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Viimeinen matkapäivä

Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä ajelimme rannikkoa pitkin historialliselle Honaunaun lahdelle joka tunnetaan myös nimellä "city of refuge" (turvapaikka/kaupunki). Aikoinaan tavalliset havajilaiset eivät saaneet mennä liian lähelle kuninkaallisia, tai heidän omaisuuttaan ja muutenkin elämiseen Havajilla oli annettu tiukat säännöt. Näiden sääntöjen rikkominen tarkoitti kuolemaa, ellet sitä ennen ehtinyt turvapaikkaan eli lahdenpoukamaan jossa me nyt vierailimme. Tänne päästyään pappi pystyi puhdistamaan sinut synneistä ja ne annettiin anteeksi. Vaikka meidän pääasiallinen tarkoitus oli tulla lahdelle snorklaamaan kävimme myös kurkkaamassa historiallista aluetta josta tässä vähän kuvia.


Tällaisia olivat entisajan talot


Kun kuumaan laavakiveen jäi väliin puita, ne paloivat
pois jättäen erilaisia koloja kiviin




Näihin lammikoihin asukkaat varastoivat kalastamiaan
kaloja ja söivät ne sitten myöhemmin




Entisajan pelilauta

Tässä esiteltiin millälailla mustekaloja
entisaikoina pyydystettiin

Tämä lahdenpoukama oli kyllä aivan loistava snorklauspaikka. Vähän tällaiselle raskaana olevalle ehkä haasteellinen koska kalliolta veteen mennessä oli heti syvää ja aaltoja oli enemmän kuin muissa paikoissa joissa snorklasimme. Niimpä kävinkin meressä vain lyhyesti mutta merenalainen elämä ja korallit olivat sitäkin kauniimpia. Kaloja uiskenteli parvittain ja välillä vastaan lipuu merikilpikonna. Toisella puolella lahtea voi joskus törmätä myös delfiineihin. Vauvakin innostui polskuttelusta niin että alkoi potkimaan masussa, tai onhan se varmaan potkinut jo kauan mutta en ole vielä potkuja tuntenut.

Illalla kävimme käveleskelemässä Konan keskustassa ja illallisella. Tulee kyllä ikävä näihin maisemiin!




Ehkä ensi reissulla minäkin voin maistella
paikallista Mai Taita


Koristeena aina kaikessa on hedelmiä tai kukkia..nam!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Tulivuori

Torstaina lähdimme heti aamiasen jälkeen Volcano National Park:in. Oli hassua että ajettuamme noin 28 mailia Hilon kaupungista ihan normaalia ja tasaista tietä pitkin, olimme tulivuoren juurella. Mitään erityisiä merkkejä tulivuoresta ei siihen mennssä ollut vielä näkynyt vaan näimme ympärillämme ihania vihreitä sademetsiä.

Pysähdyimme ensin visitors center:ssä hakemassa karttoja ja juttelemassa puiston vartijan kanssa koska tiesin että raskaana ollessa ei ole hyvä mennä kaikille alueille puistoa. Vartija kehotti olemaan menemättä ainoastaan vaarallisia sulffakaasuja päästävien aukkojen luo jotka oli erikseen merkittynä karttaan. Olin myös sisällä autossa alueella joka kartassa oli merkattu enemmän kaasuja sisältäväksi vaikka siitä ei minua varoitettukkaan. Tuntui kuitenkin turvallisemmalta katsella maisemia autosta ja pitää ilmanvaihto pois päältä. Sitten ajelimme pitkin puistoa pysähtyen eri paikoissa ihmettelemässä luonnon erikoisuuksia.


Toiminnassa oleva tulivuoren kraateri. Näimme ajoreitillä myös monta
kuollutta kraateria.



Mieheni kävi kurkkaamaassa miltä sulffakolot näyttivät ja otti muutaman
kuvan kun odottelin autossa. Minä näin kauempaa vain tupruavan savun
näköistä kaasua nousevan ilmaan.

Lava tube oli laavavirran tekemä tunneli jonka läpi kävelimme.



Laavamaisemaa tulivuorella...

...ja tie joka laavan keskellä kulkee.


Laava loppui vasta mereen.

Iiik.. tähän loppui tie... mitäs nyt tehdään? Tämä purkaus alkaen vuonna
1986 vei mukanaan kokonaisen kylän (Kalapana) ja katkaisi tien
pitkältä matkalta.


Miten niin "Tie suljettu"?


Tällaisen laavamuodostelman nimi on Pahoehoe

Täällä asustaa myös Havajin uhanalainen kansallislintu Nene.





Käynti tulivuorella oli kyllä yksi tämän matkan kohokohtia. Kilauea tulivuorihan on edelleen aktiivinen ja joskus on mahdollista nähdä myös laavavirtaa. Tällä hetkellä laavaa ei virrannut mereen joten emme voineet mennä katsomaan sitä, ja paikka jossa laavavirtaa voi silloin tällöin nähdä oli pitkän ja vaikea kulkuisen patikoinnin päässä. Olosuhteet vuorella ovat ennalta arvaamattomat sillä vähän väliä saimme niskaamme pienen sadekuuron ja välillä aurinko taas paistoi todella kuumasti. Lisäksi mereen valuvasta laavasta aiheutuvat kaasut voivat olla tosi vaarallisia. Meille oli siis nähtävää yllinkyllin vaikka emme laavavirtaa nähneetkään, ja olin ylpeä että jaksoin raskaana patikoida laavatunnelille ja tielle joka päättyi laavaan vaikka mittari näytti varmaan +30C. Ne olivatkin kyllä näkemisen arvoisia! Samoin kraateri (ylimmässä kuvassa) oli upea. Iltaisin se usein heijastaa punaista valoa sen pohjalla vellovasta laavasta ja puisto onkin avoinna koko yön yleisölle.

Iltapäivällä ajelimme sitten takaisin kuivalle rannikolle joka sekin on sieltä täältä laavan peittämä. Pysähdyimme kauniille Black sand beachille jossa mustalla hiekalla asustelee paljon merikilpikonnia. Amerikan eteläisin kohta, vihreä hiekkaranta, Papakolea jäi meillä vielä näkemättä koska se myös olisi ollut monen mailin patikoinnin päässä mennessä alaspäin ja tullessa ylöspäin. Hiekka siellä on todella harvinaista ja se on hajonneesta tuhkakartiosta muodustunutta oliviini kristallia. Näin hiekkaa koristeena jossakin paikassa ja se oli todella kaunista, ihan kuin pieniä jalokiviä. Näitä rantoja on amerikassa vain kaksi joista toinen sijaitsee Guamissa. Hiekan, korallien ja kaikenlaisten meren elävien tuominen pois Havajilta on muuten laitonta ja sen kerrotaan tuovan myös huonoa onnea. Ehkä joskus pääsemme vielä takaisin saarelle ihailemaan vihreää hiekkaa...


Punaluu,  mustahiekkaranta